naaraalla kellertävät nokanpielet sekä valkeat siipilaikut. Koiraan tuntee myös harmaasävyisestä puvusta. Harmaasorsa on sinisorsaa hieman pienempi, arka sorsa. Kevyessä lennossa ja lentoonlähdössä erottuvat hyvinä tuntomerkkeinä molemmilla sukupuolilla valkeat siipipeilit
Ääni: Koiraan narina muistuttaa hieman heinätavikoiraan ääntä. Naaras rääkkyy sinisorsamaisesti, mutta nopeammin ja ääni on korkeampi.
Elinympäristö ja pesintä: Harvat pesintäpaikat ovat rehevillä järvillä ja merenlahdilla sekä merensaarilla. Pesintää ei tapahdu välttämättä siellä, missä sitä näkee keväällä. Lintu siirtyy pesimään syrjemmälle rauhallisiin, saarekkeisiin vesiin. Pesä on usein lähellä vettä, pensaan, puun tai ruohokasvillisuuden suojassa.
Muutto ja levinneisyys: Harmaasorsa talvehtii etupäässä Länsi-Euroopan vesillä. Syysmuutto pääosin syyskuussa ja paluumuutto huhtikuun lopulla ja toukokuussa. Muuttajia voi hyvällä onnella tavata ennen kaikkea reheviltä heinä- ja ruovikkosaarekkeisilta vesiltä. Pesii harvinaisena siellä täällä lähes koko rannikkoalueella ja sen tuntumassa. Varsinkin pohjoisilla rannikkoalueilla pesintä on erittäin poikkeuksellista.
Mukava tietää: Uudistulokas. Ensimmäinen maastamme on havainto 1800 luvulta. Havaintojen määrä kasvoi nopeasti 1970 luvulta lähtien. Nykyisin harmaasorsa on hyvin harvinainen pesimälintu.