Tuntomerkit: Tumma viiksijuova on lähes huomaamaton. Koiraan selkä on siniharmaa, naaraan ja nuoren yksilön tummanruskea. Koiras on naarasta vähän pienempi, vain räkättirastaan kokoinen. Siivet ovat taivasta vasten läpikuultavat. Ampuhaukka lentaa vipottaa lähellä maata, ”hyppaa” tiheän metsän yli ja iskee pakenevaan lintuun kuin ”pommi”. Se ajaa takaa pikkulintuja myös syöksykoukkauksin, kuten nuolihaukka.
Ääni: Soidinääni on nopea ”piukutussarja”. Varoitus ”särkyvää kikinaa”.
Elinympäristö ja pesintä: ”Ampparin” elinpiiri koostuu metsätilkkujen kirjavoimista hakkuuaukeiden, peltojen, soiden ja vesistöjen avomaista. Ampuhaukka pyydystää saaliin avomaalta. Pesä voi olla kuitenkin metsässä Se on usein vanhassa variksen pesässä, avomaan savupiippumaisessa ontossa pökkelössä tai sen sivukolossa
Muutto ja levinneisyys: Talven se ’tyrannisoi” Länsi- ja Etelä-Euroopassa talvehtivien pienten varpuslintujen ja kahlaajien tuntumassa. Suurin osa poistuu meiltä syyskuussa ja palaa huhtikuussa. Muuttajat viillettävät yleensä nopeasti avomaita myötäillen lähellä maan pintaa tai leijailevat ilmavirroissa korkealla taivaalla. Pesii siellä täällä lähes koko maassa, puuttuen vain eteläisimmästä Suomesta.
Mukava tietää: Taantumisen syynä pidetään ympäristömyrkkyjä.