Lisääntyminen: Ahmalla on kiima-aika keskikesällä ja sitä seuraa viivästynyt sikiönkehitys. Lumen alle maanrajaan naaras kaivaa pesäluolan, jonne synnyttää keski- tai kevättalvella tavallisesti 2-3 pentua.
Jäljet ja jätökset: Ahman käpälänjäljet ovat leveät ja niissä näkyy usein kantapään jättämä kuvio. Jälkijonot ovat erilaiset riippuen siitä, millaista vauhtia ahma on kulkenut. Ahman ulosteita voi löytää maastosta. Ne ovat samantapaisia pitkulaisia kikkaroita kuin muillakin näätäeläimiä. Ahman jäljiltä voi löytää sen saalistähteitä tai joskus puuhun varastoon kiskotun saaliskontin.
Mukava tietää: Suurin uhanalaiseksi joutumisen syy on ollut ihmisten eläimeen kohdistuva vainoaminen ja vihaaminen. Moottorikelkkojen yleistyessä tuli piste iin päälle. Monien näätäeläinten urokset ovat huomattavasti kookkaampia ja näin saaliseläimetkin voivat olla myös kookkaampia. Näin eri sukupuolet voivat elää samoilla alueilla joutumatta suuremmalti kilpailemaan ravinnosta. Väljällä asutusalueella kullakin ahmalla on kuitenkin oma saalistusalueensa. Aikuisia poroja ja muita hirvieläimiä se voi saada kiinni jos nämä ovat nälkiintyneitä tai lumi on niille upottavan pehmeää, mutta kantaa ahman. Huippuikä noin 20 vuotta.