Parimäärä: 800-1 000 Uhanalaisuusluokka: Vaarantunut laji
Tuntomerkit: Erikoistunnuksena siipien etureunan mustavalkea pieni laikku. Pitkä valkea silmakulmajuova ja lyhyt pyrstö ovat myös sen hyviä tuntomerkkejä. Lentelee lepattelevaa soidinlentoa pitkiäkin aikoja pesimäpiirinsä yllä. Laulaa myös puunlatvassa.
Ääni: Laulun tuntee jokeltavista ja kauniisti lavertelevista sävelistä. Lentoäänessä on otantoja laulun aiheista.
Elinympäristö ja pesintä: Kuivien, avointen tai puoliavointen mäntymetsien lintu. Harvapuiset kalliotasanteet soveltuvat myös hyvin pesintäympäristöksi. Pesä maassa varpujen alla.
Muutto ja levinneisyys: Kangaskiurut alkavat elo-syyskuussa siirtyä Keski-Euroopan maihin. Osa jää satunnaisesti Suomeen talvehtimaan. Keväällä muuttajat saapuvat jo maaliskuun lopulla. Tällöin ne laskeutuvat yksittäin tai pienissä parvissa mielellään sulaneille tienpenkoille tai muille pälvipaikoille. Liikennekuolemat ovat silloin yleisiä. Pesii eteläisimmässä Suomessa, harvoin pohjoisempana.
Mukava tietää: Laji on taantunut voimakkaasti ja joutunut sen vuoksi vaarantuneiden lintujen luetteloon. Taantumisen syyt ovat Suomen osalta varmaan vähäiset. Ongelmat löytynevät talvehtimisalueilta ja muuttomatkoilta. Syitä ei ole toistaiseksi saatu todistettavasti selville.