irtaantunutta parkkia. Erikoistunnuksena on poikittaisraitainen kurkku ja rintamus. Käenpiika istuu oksalla tikkalintujen tapaan.
Ääni: ”Soidinpiukutus” tuo mieleen pikkutikan tai nuolihaukan. Käenpiika vaihtelee ”piukutuksen” voimakkuutta eri tilanteissa.
Elinympäristö ja pesintä: Käenpiika pesii avoimissa, kuivissa metsissä ja metsänreunoissa sekä valoisissa puistoissa ja puutarhoissa. Nykyisin sopivan pesäkolon löytyminen maaraa melkoisesti elinympäristöä. Pesä on vanhassa tikankolossa tai pöntössä.
Muutto ja levinneisyys: Trooppisen Afrikan muurahaiset pitävät sitä talvella hengissä. Muuttaa sinne heinä-elokuussa ja palaa takaisin toukokuussa. Muuttomatkoilla käenpiika on hyvin näkymäton, mutta ihmeellisen hassu törmäilemään ikkunoihin.
Mukava tietää: Taantunut uhkaavasti tuntemattomista syistä. Rakenna pesäpönttö ja ripusta se sopivalle pesimäpiirille 2-5 metrin korkeudelle. Ponton mitat: Lentoaukko 5 cm, sisähalkaisija 15 cm, sisäkorkeus n. 40 cm. Tutkiessaan pesää lintu viskoo entiset pesänjätteet ulos. Se tyhjentää myös pesintänsä aloittaneiden lintujen munat tai poikasetkin, huolimatta emolintujen kovasta ”rähinästä”. Käenpiian nimi on saanut alkunsa tästä erikoistavasta. Sen uskottiin olevan piika, koska sen uskottiin puhdistavan pesimäkoteja ”isännälleen” käelle. Piikamaista tosiasiaa vahvisti vielä se, että ”piian” oli nähty ruokkivan uskollisesti isännän poikasta.