Tuntomerkit: Linnun tunnuksia ovat alapuolen ja selän tasainen pitkittäisviirutus sekä yksivärinen naama, jossa on ulkokehällä ulospäin ohuita viiruja. Mustat silmät erottavat sen lähes samankokoisista lapinpollosta ja huuhkajasta. Yleiskuva muistuttaa lähinnä lehtopöllöä, mutta viirupöllöllä on pitempi pyrstö.
Ääni: Huhuilu on huuhkajamaista, mutta tahdin ryhmittelyssä on selvä ero. ”Puhallus” ja noin viiden sekunnin tauko ja sitten sarja uusia ”murjaisuja”. Joskus viirupöllö saattaa matkia suopolloä puuskuttavalla sarjalla. Pesällä lintu varoittaa matalilla murjaisuilla.
Elinympäristö ja pesintä: Havu- ja sekametsien pesimälintu. Saalistaa metsissä ja avoimien maastojen reunamilla. Pesä on usein valoisassa vanhassa metsässä. Jos pesäkolo on suotuisa, lintu voi pesiä yksinäisessäkin puussa pienellä aukealla. Viirupollo pesii pönttöön tai lahokannon savupiippumaiseen nokkaan. Paksun puunrungon laaja sivukolokin voi tulla asutuksi.
Muutto ja levinneisyys: Paikkalintu. Nuoret vaeltavat pieniä matkoja syksyisin etsiessään omaa elinpiiriään. Loka-marraskuussa vaeltavia lintuja voi tavata päivälläkin peltojen ja muiden aukeiden laitamilta, pikkunisäkkäitä metsästämässä. Puuttuu pesivänä lounaisimmasta Suomesta. Pesimäalueen pohjoisraja kulkee puolestaan Rovaniemen korkeudella.
Mukava tietää: Viirupollo on pesällä erityisen vaarallinen. Hurjan nopeilla syöksyillä se repäisee kynsillään päätä, harteita tai käsivarsia.