Parimäärä: 8-12 milj.
Tuntomerkit: Pajulintua on vaikea erottaa luonnossa tiltaltista muutoin kuin äänen perusteella. Käteen otetun linnun tuntee käsisulkien pituuden ja niiden kovertumien perusteella. Hyvin vaaleajalkaista voi pitää pajulintuna ja mustakoipista taas tiltalttina. Nokkakin on tiltaltilla yleensä tummempi kuin pajulinnulla. Syksyllä useimmilla tiltalttiyksilöillä on selvä valkea silmärengas ja silmän päällä näkyy vain vaalean silmäkulmajuovan aiheen.
Ääni: Laulu on surumielinen, vieno ja puhdas. Kutsuääni on vaikeampi tunnistaa. Se on kuin tiltaltilla, mutta pitempi ”yyyit”.
Elinympäristö ja pesintä: Elinympäristönsä suhteen vaatimaton, ”jokapaikan” lintu. Metsien lisäksi pensaikkomaatkin voivat sille kelvata. Pesä on avoimessa maastossa heinäin tai varpujen kätkössä. Katollinen pesä on kuin uuni. Tästä johtuu sen ennen käytössä ollut nimi ”uunilintu”.
Muutto ja levinneisyys: Pajulintu muuttaa elo-syyskuussa trooppiseen Afrikkaan ja palaa pesimäpaikoille touko-kesäkuussa. Muuttoaikoina se on varsin yleinen etenkin vanhoissa pajupensaikoissa. Keväällä se pyydystelee mielellään hyönteisiä pajujen kukinnoilta. Pesii koko maassa.
Mukava tietää: Kilpailee peipon kanssa runsaimman lintulajimme kärkipaikasta.