iän myötä yhä enemmän oranssia. Kyhmyjoutsenen kaula on paksumpi kuin laulujoutsenella. Se on usein kauniisti kaarella niin että nokka osoittaa alaspäin. Siivet ovat usein hauskan purjemaisesti koholla. Pitkä pyrstö, joka on hieman irti vedestä. Kyhmyjoutsen ruokailee matalikoilla yleensä laulujoutsenten kanssa samoissa parvissa.
Ääni: Siipien ääni voimakkaampi kuin itse linnun ”oma” ääni. Oma ääni on eriskummallista narsketta. Siivistä lähtee erikoinen jumputtava vinkutus, joka kuuluu hyvissä olosuhteissa lähes kilometrin päähän.
Elinympäristö ja pesintä: Suojaiset ruovikkolahdelmat ja saaret rannikolla sekä sisämaan lintujärvet ovat kyhmyjoutsenten pesimäpaikkoja. Sille kelpaavat paikoin ulkoluodotkin. Kasveista koottu suuri pesäkeko on useimmiten ruovikon kätkössä.
Muutto ja levinneisyys: Suurin osa kyhmyjoutsenista vetäytyy jäiden tieltä talveksi Itämeren etelärannalle. Osa sinnittelee auki pysyvillä sulilla Suomen etelärannikolla ja Ahvennanmaalla. Sulan veden aikaan pesimättömiä lintuja voi nähdä harhailemassa eri vesistöissä aina Pohjois-Suomea myöten. Pesii noin Vaasa Kotka linjan lounaispuolella
Mukava tietää: Painavin lintumme. Kyhmyjoutsenia on otettu meillä jo 1800-luvun lopulla tarhakasvateiksi ja on edelleen suosittu tarhalintu. Ensimmäinen luonnonvarainen pesintä todettiin Ahvenanmaalla 1930-luvulla.