puolestaan vatsan mustat laikut sekä vaaleanpunainen nokka, jonka päällä on valkea kilpi. Vatsalaikut ja valkea otsakilpi tosin puuttuvat nuorilta yksilöiltä. Muuttajat lentävät mielellään auroissa tai vinoauroissa. Tundrahanhi liittyy mielellään metsähanhien seuraan.
Ääni: Tundrahanhen äänet korkeampia kuin metsähanhella. Perusäänenä on kilkatus, kun taas metsähanhella kakatus ja honotus. Suuresta parvesta kuuluukin jatkuvaa korkeaa kilkatusta. Äänivertailu: Metsähanhi, valkoposkihanhi.
Esiintyminen: Keväällä harvalukuinen, mutta joinakin syksyinä jopa runsas läpimuuttaja. Meillä näkyvät linnut pesivät Pohjois-Venäjän tundralla. Kevätmuutto tapahtuu aika huomaamattomasti lähinnä huhtikuun ja toukokuun alun aikana. Silloin niitä näkee levähtämässä tai matkaamassa Suomenlahdella ja siellä täällä koko Etelä-Suomessa. Yksittäisiä lintuja voi nähdä metsähanhiparvissa jopa Oulun korkeudella saakka. Syysmuuton aikana, syys-lokakuussa, jos itä- ja kaakkoistuulet puhaltavat voimakkaasti, lintuparvet ajautuvat lännemmäksi tavanomaiselta reitiltä. Silloin näkyy länsirannikkoa myöten suuria parvia. Ne lentää suhistavat kaakattaen kohti LänsiEuroopassa sijaitsevia talvilaitumia, muun muassa Brittein saarille.
Mukava tietää: Äänten tunnistusvaikeuksien vuoksi tundrahanhea on pidetty aina 1970 lluvulle saakka harvinaisena läpimuuttajana. Vuoden 1974 massamaisen syysmuuton jälkeen lintuharrastajat ovat oppineet tunnistamaan syksyiset muuttoparvet aanista ja käsitykset ovat muuttuneet. Tundrahanhi on syksyllä yleinen läpimuuttaja.