Uhanalaisuusluokka: Erittäin uhanalainen laji.
Tuntomerkit: Laji on melko helppo tuntea kiikarilla tai kaukoputkella vaalean silmärenkaan perusteella. Valkea otsakilpi ulottuu silmien yläpuolelle. Nämä ovat tärkeimmät erot samannäköiseen tundrahanheen verrattuna. Lentävän linnun hyvä tuntomerkki on pieni koko, lyhyt kaula sekä ääni.
Ääni: Hyvin korkea kimakka huuto. Tulee mieleen, että linnut yrittävät takeltaa oman nimensä alkua, ”ki-ju-ju”.
Elinympäristö ja pesintä: Tunturilapin koivu- ja pajuvyöhykkeen pesimälintu. Se pesii soiden ja vesistöjen rikkomassa maisemassa. Pesä on mättäällä, usein lähellä vettä.
Muutto ja levinneisyys: Kiljuhanhi muuttaa syyskuussa Etelä-Venäjälle. Palaa pesimäalueille huhtikuun lopulla ja toukokuussa. Hyväonninen voi päästä näkemään muutaman yksilön parven Keski-tai Pohjois-Pohjanmaan peltolakeuksilla, parhaiten Limingan ja Tyrnävän pelloilla. ”Kiljukkaiden” tahaton häirintä on ehdottomasti kielletty. Niitä pesii vain muutama pari ”päälaen” tunturialueen sydänmailla.
Mukava tietää: Tarhakasvatusten sekä erilaisten suojelutoimin kantaa pyritään kasvattamaan elinvoimaisemmaksi. Vähenemisen syynä lienee talvehtimisalueella tapahtuva metsästys sekä ruokailumaiden kuivatus.