Laji: Merihaikara!

nokka. Meriharakka on tanakka ja iso kahlaaja. Rauhallisesti se ottaa muutaman nopean askeleen ja koppaa nokkaansa jotain, pysähtyy seisomaan ja kohta aloittaa pitkällä nokallaan tunnustella maata löytääkseen paremman herkun. Lintu lähtee hitaasti nousevaan tiheäiskuiseen lentoon. Nokka hieman alaspäin osoittaen se lentää porhaltaa suoraan.

Ääni: Ryhmäsoidin saa aikaan kovan pilipatuksen. Tavallisin lentoääni on kauas kuuluva lyhyt yksiosainen ”pit” tai kaksitavuinen ”ki-pii”.

Elinympäristö ja pesintä: Meriharakka asustaa merien rannoilla ja saarilla. Se suosii alavia lyhytheinäisiä ja hiekkaisia tai lietteisiä rantamia. Pesintä sisämaassa on harvinaista. Paikoin ne helpomman ruuan toivossa hakeutuvat aika kauaskin merenrannoilta nurmikoille ja pelloille. Pesä avoimesti kasvittomalla tai lähes kasvittomalla rantakentällä. Pesässä vain kolme munaa.

Muutto ja levinneisyys: Pesimättömät meriharakat lähtevatio kesäkuussa ja muut heinä-elokuussa kohti Länsi-Euroopan rannikoita. Linnut palaavat huhtikuun lopulla ja toukokuussa. Muuttajat voivat ruokailla myös sisämaan mullospelloilla. Suomenlahdella voi nähdä varsinkin kevätmuuttoaikaan toukokuussa juhlavia auroja suuntaamassa kohti Pohjois-Venäjän arktista rannikkoa. Osa voi laskeutua merenrantamille levähtämaan, ruokailemaan tai parempia muuttosäitä odottamaan. Pesii koko rannikkoalueellamme.