punaruskea väri voi puuttua kokonaan naarailta ja nuorilta. Silloin niiden paras tuntomerkki on vahvasti pitkittäisjuovainen selkä ja yläperä. Käyttäytymien on paljolti kirvisten tapainen. Maasta nousevan linnun lento ei ole niin pomppivaa ja suunnastaan epätietoisen näköistä kuin niittykirvisellä. Laululento on kirvismäistä
Ääni: Laulaa samantapaisesti kuin muutkin kirviset. Laulun tuntee soinnukkaista ’hilisevistä ja helisevistä” toistoista. Ehkä paras tunnus on säkeen loppuosan pitkä ”virinä”. Venähtävä ”psili” -lentoääni on hyvä ero niittykirviseen verrattuna. Lapinkirvinen varoittaa pienin välein ”jiksuvan” sarjan. Varoitusta on vaikea erottaa muista kirvisistä. Huomioitavaa on, että lapinkirvisen laulua ei pääse kuulemaan muualla kuin Lapissa.
Elinympäristö ja pesintä: Rinteiden alaosissa olevien rehevien avosoiden laji, Suosii Lapin palsasoita ja suon halkikulkevien luonnonojien varsia sekä suolampien reunamia. Heinien ja matalien varpujen lisäksi pesint ympäristössä kasvaa pajuja ja vaivaiskoivuja. Pesä mättäällä varpujen suojassa.
Muutto ja levinneisyys: Muuttaa syyskuussa trooppiseen Afrikkaan. Paluumuutolla toukokuussa sitä näkee varmimmin puoliavoimilla pajuja kasvavilla, heinäisillä kosteikoilla. Sen voi yhyttää myös vähäisestä ruovikosta. Syksyllä linnut ovat yleisempia ja niitä voi tavata myös kosteilla pelloilla, niityillä ja muilla avomailla. Pesii lähinnä ”päälaella” ja ”käsivarressa” sekä siellä täällä Sodankylän yläpuolisilla mailla.