Lisääntyminen: Supikoira on yksiavioinen. Parit pysyvät usein yhdessä läpi vuoden. Pariskunta viettää talven yhteisessä pesässään. Kiima-aika on kevättalvella ja pennut syntyvät toukokuussa. Supikoira asettuu mielellään ketun tai mäyrän hylkäämään luolaan, mutta pesäksi kelpaa monenlainen muukin suojainen paikka. Pentuja on tavallisesti 5-8, mutta joskus jopa 15.
Jäljet ja jätökset: Supikoiran jäljet muistuttavat erehdyttävästi kookkaan kissan jälkiä. Pehmeässä lumessa vatsa tekee lumeen uran. Leudoilla ilmoilla, lumella liikkuessaan se kaivaa lumen alta vanhoja kätköjä ja haaskoja. Kesäisin ulostekasoista tai -pötköistä löytyy jäänteitä kasvisravinnosta.
Mukava tietää: Supikoira nukkuu keräämänsä rasvavaraston turvin talven pesäluolassa tai muussa suojapaikassa. Samassa pesässä voi lepäillä useita yksilöitä. Talviuni ei ole yhtä syvää kuin karhun. Se lähtee joskus leudoilla säillä tutkimaan pesän lähimaastoa. Turkistarhoissamme kasvatetaan supikoiria runsaasti. Siitoseläimiä on yhteensä noin 20 000 yksiloä. Kun supikoirat ilmestyivät Suomeen, metsästäjien keskuudessa syntyi pelko, että ne tulisivat verottamaan ankarasti vesilintujen pesiä sekä piisameita. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Supikoiran runsaudesta kertoo omaa kieltaan maanteillä ja niiden pientareilla lojuvien liikenteen uhreina henkensä menettäneiden supikoirien suuri määrä. Pohjois-Suomessa ”supi” ei menesty ankaran talven vuoksi.