viivästynyt. Naaraat synnyttävät kuuttinsa maaliskuussa, viimeisimmät huhtikuun alussa ahtojäälle, mutta jäiden puuttuessa rannalle. Kuutteja syntyy kerralla yksi, äärimmäisen harvoin kaksi.
Jäljet ja jätökset: Hallien oleskeluluodoilta voi löytyä runsaastikin karvoja ja ulosteita. Jätoksiksi voidaan tietysti laskea kuuluvan myös pyydyksiin tarttuneet kalat, joita hallit ovat käyneet repimässä.
Mukava tietää: Lajin vaarantumisen syynä ovat vesien saastuminen ja ympäristömyrkyt. Hylkeet ovat sopeutunut monella tavoin vesielämään. Ihonalainen rasvakerros tekee virtaviivaiseksi. Raajojen räpylät muistuttavat kalojen eviä. Sukelluksen ajaksi hylkeet pystyvät sulkemaan sieraimensa ja korvansa. Hylkeet pystyvät olemaan veden alla jopa puoli tuntia. Hylkeiden vereen ja lihaksiin voi varastoitua huomattava määrä happea ja hylkeiden veren hiilidioksidipitoisuus voi kohota korkeammaksi. Lisäksi sukeltavan hylkeen hapenkulutus pienenee viidesosaan sen ansiosta, että sydämen lyöntitahti hidastuu kymmenesosaan siitä, mikä se on hylkeen ollessa veden pinnalla. Sukelluksen alkaessa hylkeet poistavat ilman keuhkoistaan, toisin kuin maanisäkkaat ja tämän ansiosta hylkeet välttävät ns. sukeltajantaudin. Itämeren eteläosissa elää kolmas hyljelaji, kirjohylje. Suomen aluevesillä sitä ei ole todistetusti tavattu paitsi Tenojoessa, jonne Jäämeressä eläviä kirjohylkeitä joskus harhautuu. Kirjohylje on kooltaan norpan ja hallin väliltä. Väriltään se muistuttaa enemmän hallia.