Suomessa alkuperäistä merivaelluksen suorittavaa ekologista lohirotukantaa on enää Itämereen laskevissa Tornionjoessa ja Simojoessa sekä Atlantiin laskevissa Tenojoessa ja Näätämöjoessa. Voimalaitospadot ovat estäneet lohen nousun muihin jokiin.
Lisääntyminen: Lohi nousee jokeen kutemaan kesäaikaan. Mäti lasketaan syksyllä pohjasoraan naaraan kaivamaan kutukuoppaan, ja poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä. Lohi nousee siihen jokeen kutemaan missä se on syntynyt. Se tunnistaa kotijokensa paaasiassa hajun perusteella. Suurin osa lohista kutee vain kerran. Kutunousun aikana se elää syömättä mitään, pelkästään vararavinnon turvin.
Mukava tietäa: Lohi on haluttu saalis ammattilaisten rysissä, siimoissa ja ajoverkoissa. Suurin osa saaliista on peräisin istutuksista. Jokipyynti tapahtuu pääasiassa perhoilla ja uistimilla. Paikallinen väki kalastaa myös padoilla, kulkutus eli ajoverkoilla tai kiinteillä verkoilla. Merilohen alamitta on 60 cm, joskin alueellista vaihtelua esiintyy Monesti kuullaan erheellisesti loheksi kutsuttavan myös taimenen sisävesimuotoja, järvi- ja purotaimenta. Järvilohi = lohen järvivaelluksen suorittava ekologinen rotu. Merilohi = lohen merivaelluksen suorittava ekologinen rotu. SUKUPUOLEN JA IÄN PERUSTEELLA KÄYTETTYJÄ NIMITYKSIÄ: Kojamo = uros lohi Marias = naaras lohi Kossi = pieni kudulle nouseva lohi Smoltti =joesta mereen lähtevä fysiologisen ja ulkonäössä tapahtuneen muutoksen kokenut vaelluspoikanen